"Rommel"

Jos tiedät hyvän fysioterapeutin Helsingissä. laita palautteen kautta tietoa, kiitos!

Edellisessä kirjoituksessa jo vihjailinkin luonnetestistä. Nyt se on varmistunut eli saimme paikan Oulunkylässä pidettävän testiin joka on 6.9.Aikaisemmin oli tarkoitus mennä velipojan kanssa samaan testiin lokakuussa mutta koska paikan varmistumisesta ei tullut tietoa, oli pakko alkaa katsastelemaan uutta testiä. Tuomareina on Ari Riikonen ja Pirjo Ojala-Laine. Tarkoitus on kuvata testi ja se on nähtävillä kotisivuilla jos vaan kuvaaja onnistuu tehtävässään eli minä,heh!

Toinenkin testi on tulossa lokakuussa, eli rottweilerien käyttöominaisuusarviointi. Arvioinnin tarkoituksena on tuottaa tietoa testattavan rottweilerin palvelus- ja käyttökoiraominaisuuksista. Arvioinnissa pyritään selvittämään rottweilerin viettiominaisuuksia sekä rotumääritelmän mukaista olemusta eli itsevarmuutta, lujahermoisuutta ja pelottomuutta muiden luonteenominaisuuksien lisäksi. Asiasta voi lukea lisää osoitteessa http://www.workingrottweilerclub.com.

Bh-koe tänä vuonna on edelleen tavoitteena.Joku vinkkasi että kannattaisi varata paikka jotta alkaisi homma etenemään. Naulan kantaan! Olen kartoittanut treeniryhmiä ja jos hyvin kä niin voisi kaksi kertaa viikossa treenata porukalla ja sit omatoimisesti muuten. Jotenkin ei etene koulutus ja se on ohjaajan vika, valitettavasti. Yksin treenausta on ollut liikaa ja päätä hakattu seinään.

Tässä kuulumiset ja eiköhän vielä nautita näistä keleistä!

Yhteiselo on ollut sujuvaa. Ylenmääräinen hökeltäminen on loppunut niin ulkona kuin sisälläkin. Kolinapurkkia on käytetty vaihtelevasti. Aina se on kuitenkin mukana lenkeillä. Alkaa Rommel ymmä:rtämään pikkuhiljaa mitä EI sana tarkoittaa. Moni koira on ohitettu mallikkaasti vaikka vastapuoli onkin esittänyt koko purukaluston ääninäytteineen. Tottistelua on tehty epäsäännöllisen säännöllisesti. Opit ovat hyvin korvien välissä muistissa,pikku herättelyillä ne viimeistää palautuu mieleen.Treeniä,treeniä! Toivottavasti Bh-koe saadaan suoritettua tänä vuonna ja jos onni käy niin luonnetestiäkin on luvassa ja mahdollisesti jotain muutakin mutta katsellaan.

Jalat…tilanne vaihtelee…varasin Räihälle toukokuun lopussa ajan kesäkuun lopulle mutta peruin koska katsoin että ei ole tarvetta mennä. Elokuun lopussa menemme joka tapauksessa loppukontrolliin, onhan jo silloin kulunut yli puoli vuotta leikkauksesta.;.Emme ole joutunut antamaan kipulääkkeitä pitkään aikaan, vaikka ontumista on ollutkin.

Kun HesaCup on vietetty tämän vuoden osalta keskiviikkona niin me painutaan mökille rentoutumaan.

Nautitaan kesästä !

Alkuun sitä ajatteli että miten pystyy olla huomioimatta. Mutta kaikki meni HYVIN ja HELPOSTI! Motivaatio oli sen verran kova että isompiinkin uhrauksiin olisi ollut rahkeita.Käytännöosuudessa päästiin sitten itse asiaan. Alussa parkkipaikalla herra kuseskeli ja oli ihan ok,mut sitten alkoi tapahtumaan kun huomasi yhden koiran. Rähinäksi meni, mikä saatiin kyllä lopetettua ekalla purkin heitolla. Sitten lähdettiin kävelemään ja kunnon hihnapakotteilla saatiin viulunkireä ja omaa egoaan täynnä oleva koira rauhoitettua. Korvat alkoi lötää paikkansa eli taaksepäin ja häntä laskeutumaan. Pia selitti hyvin ja tarkaan mitä ohjaajana teen ja tarkkailen ohitustilanteissa. Eka ohitus…sydän pamppaili rinnassa ja pulssi löi varmaan kahtasataa.Kieltoja, kieltoja ja heläytystä purkilla.Rommel tapitti mua kuin suurempaakin johtajaa, muut koirat eivät kiinnostaneet tippaakaan. Tunne oli aivan mieletön. Onnistuimme! Kieltoja ja purkkia kätettiin myös jos hihna meni liian tiukalle tai alkoi revittelemää pissauksen jälkeen.

Tällaista kontaktia ja palvontaa ei Rommel ole koskaan osoittanut. Tosin kukaan näistä koirista ei provosoinnut. Mutta ei sitä kotikulmillakaan ole Rommelin kohdalla tarvittu rähinän aloittamiseksi. Sitten oli yhteisharjoituksen vuoro. Kentälle mennessä kilahti siellä olevalle koiralle. Omistajan olin nanosekunnin perässä koiraa. Molemmat Pian kanssa purkit perään kieltojen saattelemana ja siihen loppui. Asetuimme sitten ympyrään noin viiden metrin välein.Koko ajan piti tarkkailla omaa koiraa. Jokainen koirakko yksitellen pujotteli porukan.Kaikilla meni hienosti. Ympyrää pienenettiin kahteen metriin. Ja uskokaa tai älkää, Rommel ei reagoinut mitenkää. Fiilis oli katossa! Miten pienellä vaivalla ja oikeilla opeilla voi koira muuttua. Oikeasti mä olin valtavan ylpeä Rommelista mutta tietysti myös omasta onnistumisesta.

Tämä viikko on mennyt ihan hyvin kahta rähinää lukuunottamatta. Emme olleet tarpeeksi hereillä eikä saatu tarpeeksi purkitettua.Toinen tapaus tuli ihan puskasta. Tosin loppui nopeasti purkittamalla. Homma on siis tuottanut tulosta.Elämä on helpottunut lenkkien suhteen. Mielekkyys lenkkeihin on taas huipussaan. Itse on myös oppinut toisenlaista elämää koiran kanssa joka ei tunnu yhtään hullummalta.

Puolentoista viikon kuluttua lähdemme ansaitulle lomalle Kreetalle ja Rommel pääsee koirahoitolaan ekaa kertaa elämässään. Juhannuksen jälkeen tapaammekin sitten Räihän ja katsotaan mitä hän sanoo jaloista.

Nautinnollisia kesäpäiviä kaikille!

Mukava oli nähdä "sukulaisia" omistajineen, vaihtaa kuulumia ja huomata miten pojat ja tytöt oli kasvaneet. Kiitokset kaikille mukavasta viikonlopusta. Tapansa mukaan leiri meni nopeasti.

Ennen leirille lähtöä olin yhteydessä ell Räihään koska Rommel ontui vasenta takajalkaa. Ei kestänyt rasitusta yhtään. Päädyttiin siihen että annetaan koiralle kipulääkettä 4-6viikkoa. Lääke on nimeltään Previcox^®. Previcoxia käytetään koirilla nivelrikkoon liittyvän kivun ja tulehduksen lievittämiseen. Muutaman tabletin jälkeen oli huomattavissa koiran liikkumisessa. Ontuminen vähentynyt, joskaan edelleenkään liike jalassa ei ole ihan puhdas mutta parempi.Sovittiinkin ell kanssa että jos tarvetta niin näytille. Keskusteltiin jalan tilanteesta ja oli rauhallisin mielin kuten omistajansakkin (ihme kyllä).

Vapun tienoilla olimme mökillä ja siellä Rommel sai olla vapaana. Lenkkejä tehtiin ja annettiin juosta vapaana. Otettiin myös tottista. Yhtään ei oireillut levon jälkeen. Koiruus on löytänyt korvansa.…niin no on kai ne ollut Rompun mielestä päässä aina. Pointti tässä hommassa on se että kun lähti liian kauas tontilta palasi kiltisti ja vauhdilla luokse kun huusi SEURAA!

Viikon kuluttua olemme menossa kuuntelemaan luentoa jossa käydään läpi mm. koiran ohjausta, hallintaa, johtajuutta. Tästä sitten viikon kuluttua on käytännön osuus jossa harjoitellaan koirakohtaisesti ongelmia. Kerron sitten myöhemmin lisää.

Nyt kuntoutuksessa edetään eteenpäin niin että aloitetaan tarpomaan mäkiä. Takapään lihaksisto kun on aika onneton sattuneesta syystä. Vesiterapia 10x sarjana olisi toinen vaihtoehto mutta toistaiseksi mennään kotikonstein.

Rommel on alkanut selvästi piristymään ja se on tietysti mukavaa. Ruoka on maistunut jo jonkin aikaa todella hyvin. Kenelle se ruoka nyt maistuisikaan jos on kipuja?! Tottista on jo aloiteltu ahkerammin harjoittelemaan. Tarkoituksena olisi mennä ihan Sry:n koulutuksiin jotka alkaa 1.4.Ja jos jotain muutakin koulutusta löytyisi.

Pikkumiehen kanssa tulevat hyvin toimeen. Välillä poikamme nostelee huulia ja tarkistaa purukaluston ja vastaavasti Rommel yrittää pölliä sukat jalasta. Mitää pörinöitä tai muitakaan epäasiallisia käyttäytymishäiriöitä ei ole. Rommel yleensä lähtee pois tilanteesta jos pikkumies alkaa tehdä liian läheistä tuttavuutta. Kehuja tietysti satelee hyvästä käytöksestä.

Tämmöstä tänne kuuluu. Kevättä odotellaan, lumet on sulaneet ihan hyvin. Nyt sitä aurinkoa ja lämpöä vaan kehiin. Kohta on se kasvattajan leirikin!

Toki sitten perjantai-iltana ylösnousu oli vaikeaa ja pientä vinkunaa piti päästää mutta kipulääkkeellä ja levolla siitä selvittiin. Lauantaina sitten ei ihan niin kovaa kirmaamista ettei jalka vaan vahingoitu......
ollaan kuitenkin vielä toipumisen alkutaipaleella.

Kolme tyttökoiraa oli myös samalla mökillä mut kaksi niistä oli niin äkästä ettei ollut asiaan mennä lähelle. Sellaisia ne naiset on. :))) Tosin ei nekään kauheesti tehnyt tuttavuutta Rommeliin. Kolmas tyttö oli sitten sellainen ADHD-tapaus, huh! Virtaa riitti aamusta iltaan. Kiusallaan tuli lähelle, suorastaan härnäsi. Alkuun Rommel oli kiinnostunut mutta sitten kiinnostus varsinkin poikien "juttuihin" laimentui. Rommel yritti pysyä perässä mut ei toivoakaan. Oli sitten laitettava Rommelkin välillä hihnaan tai sisätiloihin jotta jalka ei rasittuisi liikaa.

Kovasti Rommel sai kehuja siitä miten rauhallinen se on... vaikka aijemmin huhuja ja juttuja oli laitettu liikkeelle siitä kuinka Rommel puree ihmisiä. Ihmisiä ihastutti se että se osaa mm. vieraan käskystä istua ja odottaa että antaa luvan ottaa maasta makupalan. Mikäs sen mukavampaa kun voi tuottaa ihmisille iloa ja varsinkin tämän rodun kohdalla.

Reissu oli rankka sillä kun kotiin päästiin, poika on maannut reporankana. Pissareissullakaan ei vauhti ole ollut päätähuimaava. Jalka kuitenkin ennallaan, ei aikaisempaa enempää ontumista.

Huomenna mennään Evan luo ottamaan "nivelpiikit" ja kertomaan kuuulumiset. Saa nähdä mitä ell sanoo meitin uutisista.

Räihä myös ihmetteli kuinka korvien väli on pysynyt kasassa ja ihaili että vaikka kuinka ja paljon on poikaa rassattu ja leikelty jne niin aina tulee yhtä iloisella mielellä vastaanotolle.

Kuvat jalasta oli erinomaiset. Sahauslinjat olivat lähes ummessa, joitan pieniä rakoja oli mutta tämä kaikki oli tapahtunut kahdessa viikossa. Oikean jalan luutuminen oli myös nopeaa mut ei näin nopeaa. Rommel pystyy istumaan symmetrisesti, jota myös ell ihmetteli. Jalkaa tosin edelleen ontuu, mikä normaalia. Nyt vaan metsään kävelemään jossa joutuu jalkojaan nostelemaan, jotta lihakset vahvistuisi. Ylämäkikävelyä ja ns tarpomista tässä pikkuhiljaa aloitellaan.

Kyseisessä polvessa näkyi nivelrikkoa rtg:n kuvissa viime vuonna. Nyt ell sanoi että nivelrikkoa on vähän. Ilmeisesti oletti kuvien perusteella sitä olevan enenmmän. Toisaalta itsekkin miettinyt että kun leikkaukseen meni näin kauan että mitä on tehnyt nivelelle. Suositteli syötettäväksi Hill's erikoisruokaa, emme ottaneet koska aikaisemmin herkän vatsan ruokaa syötetty ja oksensi kaikki ja lopulta ei suostunut edes syömään. Carthofen-piikkisarja otetaan ja sitten joku lisäravinnekuuri. Isäntä ei vaan muista ihan tarkkaan mikä, joten on soitettava ja kysyttävä.

Nyt ollaan löydetty Jahti&Vahti energiasta Rommelille sopiva ruoka. Sekään kun ei ole ollut ihan helppo homma löytää sopiva ruoka. Sen seitsemän sorttia on kokeiltu. Lisukkeena saa yleensä jauheliaa, ihraa, kananmunaa, raejuustoa jne.

Hyvää siis kuuluu....
ja se tietysti lämmittää mieltä vastoinkäymisten jälkeen. Tästä on hyvä jatkaa eteenpäin :)

Makuulle meno alkuun vähän hakusessa. Selvästi oli kuitenkin nähtävissä että Rommel ei ollut niin kivulias kuin edellisen leikkauksen jälkeen. Tosin nyt tilanne ihan eri, kun toinen takajalka on kunnossa. Yö meni kipujen suhteen hyvin, nukkui levollisesti yön. Tosin haavasidettä oli käynyt räpeltämässä koska kauluria ei ollut päällä. Ajattelimme ettei kuitenkaan yritä mitään temppuja yöllä :)

Liikkuminen jo leikauspäiväniltana oli hyvää. Pissasi jalan varassa ja myös otti painoa jalalle. Uskokaa tai älkää mutta totta on. Tänään ottanut jo paljon paremmin jalalle. Eli ottaa painoa joka askeleella. Ei liiku kolmijalkaisena. Tosin ontuen menee mikä on ihan normaalia. On tää jotenkin ihan uskomatonta toipumista. Kipua ei ole ollut, jos se mitataan vinkumisella. Tällä vauhdilla kahden viikon kuluttua kontrollissa ei Räihäkään usko silmiään ;)

Näin hyvin jos menee niin 2 kk kuluttua ollaan jo hyvässä terässä. Voidaan alkaa treenailemaan oikeesti ja lenkkienkin pituudet ovat sitten toista luokkaa. Kaiken parasta tässä on tietysti se että Rommel on kivuton ja ei ole rajoituksia ainakaan suuremmin. Täytyy tietysti asteittain kuormitusta lisätä.

Hyvältä näyttää...
Palataan taas kuntoutuskuulumisiin vimeistään 2 viikon kuluttua